Junioripelaajan arvioitu keskimääräinen loukkaantumisen todennäköisyys vähintään kerran kauden aikana oli 62,2 %. Suurin osa vammoista kohdistuu alaraajoihin. Lihasvenähdykset ja -revähdykset muodostavat yleisimmän akuuttien vammojen tyypin. Vammojen ehkäisyssä tulisi keskittyä lihasvammojen ja erityisesti lonkan ja lantion seudun vammojen vähentämiseen. Urheiluvammojen paras hoito on niiden ennaltaehkäisy. Kaikkia vammoja on mahdotonta välttää, mutta vammariskiin voidaan vaikuttaa huomioimalla vaatimukset, riskitekijät, tyypilliset vammat ja niiden syntymekanismit. Toistuvat törmäystilanteet, nopeat pelitilanteiden muutokset, suuret luistelu- ja kiekon laukaisunopeudet, pitkät mailat ja terävät luistimet tekevät jääkiekosta tapaturma-alttiin urheilulajin. Rasitusvammojen ja lihasrevähdysten esiintyvyyteen voidaan vaikuttaa fyysiseen harjoitteluun liittyvillä tekijöillä.
Vaihdoista palautuminen ja otteluiden pitkä kesto vaativat hyvää aerobisen energiantuottojärjestelmän toimintaa. Mikäli pelaajan aerobinen aineenvaihdunta toimii tehokkaasti, maitohapon uudelleenhapettaminen tapahtuu nopeammin ja hän on paremmassa valmiudessa palaamaan jäälleToistuvat liikkeet tai ”epäsopivan ryhdin ylläpitäminen” voivat aikaansaada epäsuotuisia muutoksia lihasten elastisuudessa ja vastakkaisten lihasten toimintojen epätasapainoa aiheuttaen lopulta epäsymmetriaa myös kineettiselle toiminnalle. Jopa yhden lihaksen (tai nivelen) lihasjännityksen muutos voi vaikuttaa kehon symmetriaan ja biomekaniikkaan. Yksipuolisen asennon ja/tai toistuvien (virheellisten) liikkeiden seurauksena kudokset voivat lyhentyä, pidentyä tai niissä voi tapahtua elastisuuden muutosta. Epäsymmetria lonkan lihasten jäykkyydessä ja pituudessa voi aiheuttaa alaraajojen toiminnallista pituuseroa, jolla on yhteys iskiakseen, toispuoleiseen lonkkakipuun sekä selkäkipuun.
Hokihanuri eli eteenpäin kääntynyt lantio lisää takareiden lihaksiston jännitystä, joka voi altistaa takareiden revähdyksille. Sama anatominen virheasento aiheuttaa myös muutosta lonkkanivelen asennossa, mistä taas voi olla seurauksena jalkaterän ylipronaatio. Lonkkanivelen liikkuvuudella ja voimalla on tärkeä osuus sulavassa liikesuorituksessa. Poikkeamat näissä voivat lisätä vammamahdollisuutta. Lonkkanivelen kierron puutteellinen liikerata tai kierron liikeradan (rotaation) epäsymmetria voivat vähentää lonkan ojennuksen, lähennyksen ja/tai koukistuksen voimantuottoa. Nämä löydökset voivat altistaa alaselkäkivulle ja polven etuosan kivulle. Lonkkanivelen heikolla voimalla on yhteys nivusalueen ja takareiden lihasten revähdyksiin.
Kehon epäsymmetriat ja muutokset ryhdissä voidaan todeta lääkärin tai fysioterapeutin tekemillä huolellisilla liikkuvuus- ja lihastasapainokartoituksilla. Mahdolliset poikkeamat on tärkeää tunnistaa ennen kuin niistä aiheutuu mahdollisia vammoja tai ne haittaavat optimaalista liikesuoritusta.